• Harvard School of Public Health Nutrition Source
  (http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource
  
  
• Harvardin yliopiston professori Walter C. Willettin kirja Eat, Drink and Be Healhty. The Harvard Medical School Guide to Healthy Eating, Simon & Shuster, New York, 2001, ISBN 0-684-86337-5
  
  
• suomenkieliset ravitsemustiedon oppikirjat (lista suositeltavasta luettavasta löytyy esityksen lopusta)
  
  
• funktionaalisen medisiinan kansainvälisissä kongresseissa pidetyt luennot (kts. esim. http://www.functionalmedicine.org/ )
  
  
• eri asiantuntijoiden haastattelut
  
  

En esittele ”MDD:n ihmediettiä”, joka ratkaisisi terveysongelmat ja ylipainon. Esitys perustuu tieteeseen, mutta näkökulma ei välttämättä kaikin osin vastaa Suomessa yleisesti hyväksyttyjä ravitsemustieteellisiä näkemyksiä ja ravintosuosituksia. Viimeaikainen tieteellinen tutkimus on esittänyt perusteltua kritiikkiä annettuja suosituksia kohtaan, ja se on otettu tässä huomioon. Katso tarkemmin kohdasta Ravitsemussuositukset ja http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/pyramids.html

Olen arvioinut tietoja sen perusteella, miten tavallinen ihminen voi tehdä hyviä valintoja terveyden ylläpitämisessä ja palauttamisessa sekä sairauksien ehkäisyssä. Olen kiitollinen kommenteista ja parannusehdotuksista, jotka voi lähettää sähköpostiosoitteeseen info@mdd.fi tai postitse MDD:n osoitteella.

Ravitsemussuositukset
Ravinnon merkitys on kehomme toimintojen kannalta ratkaiseva. Usein ravinto nähdään vain energian lähteenä. Niukkuudesta ei Suomessa ole ongelmaa, sillä yhä useammat ihmiset saavat enemmän energiaa kuin kuluttavat. Ylimäärä varastoidaan rasvaksi mahdollista tulevaa käyttöä varten. Seurauksena on painon nousu.

Energia ei kuitenkaan ole ainoa fysiologinen syy syödä, vaan ravinnolla on ratkaiseva merkitys elimistömme toiminnalle. Entsyymit ja hormonit vaativat toimiakseen ravinnosta saatavia aineita. Solut uusiutuvat jatkuvasti. Pelkästään suoliston pinta-ala on noin 200 m2 ja pintasolun ikä noin 1,5 vrk. Voidaan siis sanoa, että pallokentän kokoinen pinta-ala soluja uusitaan parissa viikossa.

Kaikkeen tähän tarvitaan alkuaineita ja yhdisteitä, jotka ovat olleet meidän ravinnossamme, menneet suusta sisään, pilkottu, imeytyneet ja kuljetettu niihin paikkoihin, joissa niitä tarvitaan. Kehossa olevia varastoja voidaan käyttää, mutta nekin ovat peräisin ravinnosta. Kehon tarvitsemat aineet eivät materialisoidu kosmoksesta. Ratkaisevaa ei myöskään ole se, mitä meillä on lautasella vaan se, mitä meillä on käytettävissä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Suomessa on annettu ravitsemussuositukset viimeksi vuonna 1998 (Suomalaiset ravitsemussuositukset. Komiteanmietintö 1998:7). Sitä edelliset ovat vuodelta 1987 (Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mietintö. Suositukset kansanravinnon kehittämiseksi. Komiteanmietintö 1987:3). Suositukset löytyvät mm. Finfood’in ja Kansanterveyslaitoksen Internet-sivuilta.

Suositusten pohjana on paljon tieteellisesti tutkittua tietoa. On kuitenkin muistettava, että suositukset ovat lopulta syntyneet monen eri suuntaan vetävän intressin (terveys, maatalouspolitiikka, elintarviketeollisuus jne.) yhteen sovittelun tuloksena. Lisäksi kansalle ravitsemussuositukset tarjoillaan yksinkertaistetussa muodossa, joka mielestäni johtaa vääriin valintoihin.

Vuoden 1987 suosituksissa uudistettiin ruokaympyrä ja siinä oli annettu grammamäärät eri lohkoille (mm. vihannekset 450 g). Kansanpainoksesta grammamäärät jätettiin pois. Viestiksi jäi: ”Syö jotakin kaikista lohkosta. Vaihtelevuus toteutuu, kun vaihtelet valintoja lohkoissa." Peruste hämärtyi. Eli se, että terveellisen ruokavalion toteutumiseen tarvitaan mm. puoli kiloa ”rehuja” päivässä. Tämä sektori on merkittävä vitamiinien ja hivenaineiden lähde.

Kotimaiset kasvikset ry:n Terveyttä kasviksilla –kampanjasta (vko 40/2002) julkaistu selvitys osoittaa, että jokaisessa ryhmässä (hedelmät, marjat, vihannekset ja juurekset) yli 40 % aikuisista ei syö niitä päivittäin. Tavoite puolesta kilosta päivässä siis tuskin toteutuu läheskään kaikkien ihmisten osalta. Tästä seuraa, että monilla ihmisillä jää toteutumatta myös kivennäis- ja hivenalkuaineiden riittävä saanti. Monissa tutkimuksissa on saatu keskiarvot, jotka näyttävät, että kaikki olisi kunnossa, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että yksilökohtaiset erot ovat suuria.

Vuoden 1998 ravitsemussuosituksissa esiteltiin ruokakolmio. Se koostuu neljästä tasosta. Suora lainaus: ”Kolmion kanta muodostaa ruokavalion perustan. Siinä ovat viljavalmisteet, joita on hyvä syödä päivän jokaisella aterialla. Kolmion kantaan kuuluu myös peruna. Kannassa olevat ruoat ovat tuttuja, hyväksyttyjä ja taloudellisia. Niitä voidaan syödä reiluja annoksia.”

Kolmion kannassa ovat tärkeimmät hiilihydraattien lähteet. Siinä on kuvattu leipiä (ruisleipä, näkkileipä, sekaleipä jne.), peruna, valkoinen riisi, puuro, murot, karjalanpiirakka ja myös korvapuusti. Amerikkalaisessa ruokapyramidissa tässä on myös pasta ja nuudelit.

”Seuraavalla tasolla ovat kasvikset, hedelmät ja marjat, jotka sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta vain vähän energiaa, joten niitä syödään päivittäin. Liha, kala ja maitovalmisteet ovat toiseksi ylimmällä tasolla. Ne sisältävät monia välttämättömiä ravintoaineita. Niistä on hyvä valita rasvattomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja. Kolmion huipulla ovat rasvat ja sokerit sekä niitä sisältävät ruoat, kuten suklaa, makeiset ja sokeroidut virvoitusjuomat. Nämä kaikki sisältävät runsaasti energiaa, mutta vähän suojaravintoaineita. Siksi niitä syödään vain vähän.” (Ravitsemussuositukset 1998).

Suositukset kehottavat syömään paljon hiilihydraatteja ja vähän rasvaa. Kovan rasvan (tyydyttyneet rasvahapot + trans-rasvahapot) osuus ei saisi olla yli 10 % energian saannista. Monityydyttymättömät rasvahapot alentavat seerumin LDL-kolesterolipitoisuutta, jos niillä korvataan kovaa rasvaa. Niiden määrää ei suositella lisättäväksi yli 10 % energiasta, sillä ne hapettuvat helposti ja rasvojen hapetustuotteet ovat haitallisia. Kertatyydyttymättömät rasvahapot, eivät hapetu yhtä herkästi, joten niitä sisältävät tuotteet esim. rypsi- ja oliiviöljy ovat suositeltavia. Samoin kalan syönti monipuolistaa ruokavalion rasvahappokirjoa. (Ravitsemussuositukset 1998).

Hiilihydraattien laadusta ei sen sijaan ole muuta mainintaa kuin sokerit ja niitä sisältävät ruoat. Kuitenkaan valkoisessa riisissä, valkoisessa leivässä tai valkoisessa pastassa/spagetissa/makaronissa ei ole juurikaan muuta kuin energiaa, mutta vähän suojaravintoaineita. Missään ei kehoteta käyttämään täysjyvätuotteita, joissa on merkittävästi enemmän kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja sekä kuitua. Tekstiosissa kyllä puhutaan ansiokkaasti näiden merkityksestä terveyteen.

Positiivista suomalaisissa suosituksissa on myös se, että niissä kiinnitetään huomiota energiatasapainoon ja liikuntaan. Tämä löytyy perusteluista, mutta valitettavasti se unohtuu sitten varsinaisista suosituksista. Myös sokerin osalta on suositus, jonka mukaan sen osuus energiasta ei saisi ylittää 10 %. Kun WHO ja FAO laativat omat suosituksensa keväällä 2003, niin USA:n sokeriteollisuus yritti voimakkaasti lobata, jotta sama suositus ei olisi tullut niihin. WHO ja FAO pitivät pintansa ja 10 %:n suositus tuli mukaan.
MDD:n suositus

Harvardin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden ruokapyramidin, joka kertoo, mitä meidän todella tulisi syödä. Pyramidi perustuu tieteen viimeisimpiin tutkimuksiin, joita osin on tehty juuri Harvardin yliopistossa. Tätä suositusta tehtäessä ei ole tarvinnut ottaa huomioon maatalouspolitiikkaa eikä elintarviketeollisuuden intressejä. Terveellisen syömisen pyramidin on esittänyt professori, lääkäri Walter C. Willett kirjassaan Eat, Drink, and Be Healthy. The Harvard Medical School Guide to Healthy Eating. (Kirjan voi hankkia Suomessa esim. nettikirjakaupasta www.bookplus.fi ) Pyramidi löytyy myös Internetistä http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/pyramids.html

Harvardin tutkijat yhtyvät joihinkin amerikkalaisiin suosituksiin (jotka ovat pääpiirteissään samanlaisia kuin suomalaiset), asettavat joitakin kyseenalaisiksi ja ovat aktiivisesti eri mieltä monista muista. Tutkimus on osoittanut vahvoja yhteyksiä ravitsemuksen ja muiden elämän tapojen muuttamisen sekä sairauksien (kuten sydänsairaudet ja syöpä) välillä. Suuri osa kroonisista sairauksista on ennalta ehkäistävissä.

Harvardin tutkijat sanovat, että nykyiset amerikkalaiset suositukset ylikorostavat hiilihydraatteja. Lähtökohtana näyttää olevan se, että kaikki hiilihydraatit ovat hyvä ja kaikki rasvat pahoja. Täysjyvätuotteet ovat erinomaisia hiilihydraattien lähteitä, mutta muutoin tätä ryhmää ylikorostetaan. Liika puhdistettujen viljatuotteiden syönti on yhdistetty diabetekseen ja sydänsairauksiin. Täysjyvätuotteissa on kuoriosa ja alkio vielä mukana, ja niissä on valtaosa kuidusta, hivenaineista ja vitamiineista. Prosessin kuluessa jopa 80 – 90 % häviää, kun täysjyvästä tehdään valkoista leipää, pastaa, makaronia jne. Ruisleivässä on mukana enemmän täysjyvää, mutta tuotteissa on eroja, joten kannattaa katsoa tuoteselostetta.

Harvardin tutkijat kehottavat syömään jopa enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin, mitä suositukset sanovat. Meillä Suomessa tämä tarkoittanee miniminä puolta kiloa päivässä hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja juureksia. Eikä pidä ajatella vain eksoottisia ”etelän hedelmiä”, vaan on hyvä muistaa kotimaiset marjat ja juurekset. Meillä on aivan loistavia luonnonmarjoja (mustikka, puolukka, lakka, tyrnimarja jne.) sekä varsin hyvin saatavana myös viljeltyjä luomumarjoja. Pakastettuina niiden ravintoarvoista menetetään vain vähän ja ne ovat monin verroin parempia kuin (sokeroidut) marmeladit, hillot ja mehut.

Suomessa juurekset porkkanaa lukuun ottamatta alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Kuitenkin ne ovat hyvää suomalaista perus- ja lähiruokaa. Uunissa valmistettuna vaikkapa kanan tai kalkkunan kanssa ne valmistuvat yhtä nopeasti.

Kaikki rasvat eivät ole pahoja. Trans-rasvat ja tyydyttyneet (eläin)rasvat ovat terveyden kannalta huonoja, sillä ne kohottavat veren kolesterolia ja lisäävät riskiä sairastua sydänsairauksiin. Sitä vastoin tyydyttymättömillä rasvoilla (kala- ja kasviöljyt) on päinvastainen vaikutus.

Suomalaisissa suosituksissa käsitetään yhtenä ryhmänä liha, kala ja maitovalmisteet. Nämä ovat hyviä proteiinien lähteitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole terveyden kannalta samanarvoisia. Lisäksi ryhmästä puuttuvat kasvikunnan proteiinin lähteet eli pähkinät ja palkovilja (pavut, herneet jne.). Harvardin tutkijoiden näkemyksen mukaan punaisessa lihassa ja maitotuotteissa (maito, viilit, jugurtit ja juustot) proteiinit tulevat ”huonossa pakkauksessa”. Vähärasvaisissa maitotuotteissa on usein lisättyä sokeria, ja juustoissa sekä lihatuotteissa mukana tulee helposti paljon tyydyttymätöntä eläinrasvaa. Sen sijaan siipikarjassa (kana, kalkkuna) on huomattavasti vähemmän rasvaa (mukana hivenen myös hyviä rasvoja) ja kalassa on paljon hyviä rasvoja. Pähkinät ja palkovilja ovat kohtalaisia proteiinin lähteitä, ja sisältävät hyviä rasvoja. Pähkinöiden edullisista terveydellisistä vaikutuksista on julkaistu useita tutkimuksia arvostetuissa tiedejulkaisuissa.

Suomalaisessa ruokakolmiossa kaikki rasvat on sijoitettu vältettävien joukkoon. Kuitenkin eräiden kasvirasvojen ja kalaöljyjen terveydellisyydestä on vahvaa näyttöä. Sen takia Harvardin tutkijat suosittavat niiden käyttöä.
MDD:n suositus terveyttä edistäväksi ruokavalioksi on sama kuin Harvardin tutkijoiden.

Tässä on pyramidi kirjoittajan luvalla muokattu suomeksi:

Suositusten yhteenveto:

• Liiku päivittäin vähintään hyötyliikuntaa. Pidä painosi alle painoindeksin 25 kg/m2 mieluummin tasolla 22 – 23 kg/m2.
  
  
• Käytä täysjyvätuotteita, kasviöljyjä, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia
  
  
• Käytä vain harvoin punaista lihaa ja valkoista leipää, riisiä tai pastaa. (Graham- tai sekaleipä ei ole juurikaan parempaa.)
  
  
• Kalaa on syytä käyttää monipuolisesti ja ainakin pari kertaa viikossa. Liharuokana kana ja kalkkuna ovat hyviä.
  
  
• Palkovilja (herneet, pavut) ja pähkinät ovat suositeltavia
  
  
• Maitotuotteet eivät ole välttämättömiä. Proteiineja saadaan myös muista lähteistä ja kalsiumin voi tarvittaessa ottaa myös lisäravinteena. Jos käytät maitotuotteita juustot mukaan lukien, valitse vähärasvaisia.
  
  
• Vitamiini- ja hivenainetarpeen turvaamiseksi monivitamiini/hivenainepuriste on varteenotettava vaihtoehto. Laajempi lisäravinteiden käyttö on syytä perustaa laboratoriotutkimuksiin.

Puutteet ravitsemuksessa
Huonon ravitsemuksen seuraukset eivät näy viikoissa eivätkä edes kuukausissa. Mutta vuosia jatkunut epätyydyttävä ravitsemus johtaa ensin oireisiin, jotka eivät vielä ole sairauksia. Pitkään jatkuvat vajaukset johtavat puutostiloihin ja lopulta sairauksiin.

Toisaalta ravitsemuksen on tarkoitus pitää elimistön puolustuskyky ja ”varakapasiteetti” kunnossa. Jos näin ei ole, niin stressi tai ulkoiset tekijät voivat suistaa biokemialliset mekanismit raiteiltaan, joka usein ilmenee epämääräisinä oireina, mutta vielä ei ole syntynyt elimellistä vikaa.

Ravitsemustilan mittaaminen
Ravitsemustilaa on perinteisesti pyritty selvittämään haastattelujen avulla. Nämä antavat kuitenkin usein epäluotettavan tuloksen, sillä ihmiset eivät muista edes edellisen päivän syömisiään puhumattakaan viikon takaisista. Haastateltavat myös kaunistelevat asioita sen mukaan, mitä tietävät, että heidän olisi ollut hyvä syödä tai sen mukaan, mitä luulevat haastattelijan haluavan kuulla.

Ravintotaseen tai kulutustilastojen avulla saadaan selville suuntaa väestötasolla, mutta ne eivät sovellu yksilöllisen ravitsemustilanteen arviointiin. Muutoinkaan keskiarvot eivät kerro juuri mitään yksilöllisistä valinnoista. Mikäli tilastoaineistosta halutaan vetää johtopäätelmiä, niin silloin olisi tiedettävä esim. kvintiilit, joka tarkoittaa, että aineisto on jaettu 20 %:n väleihin. Useimmissa aineistoissa ylin 20 % ja alin 20 % poikkeavat melkoisesti.

Ruokapäiväkirjaan henkilö kirjaa ylös kaiken, minkä suustaan panee sisään mahdollisimman tarkasti. Jälkikäteen on mahdollista laskea, mitä suusta meni sisään, kun tunnetaan ruoka-aineiden ja ruokalajien koostumus. Suomalaista tietokantaa ylläpitää Kansanterveyslaitos, jonka elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki (Fineli®) löytyy Internetistä osoitteesta http://www.ktl.fi/fineli/

Ruokapäiväkirjan tiedot voidaan syöttää tietokoneohjelmaan, joka laskee koostumusten perusteella, mitä ravintoaineita ja kuinka paljon suusta meni sisään. Tällaisia laskureita löytyy erilaisia myös Internetistä. Kansaneläkelaitos on kehittänyt tietokoneohjelman nimeltään Nutrica, joka laskee ruokavalion ravintoainemäärät ja esittää tulokset numeroina ja kuvina. Nykyään Nutrica on suppeampi kuin vanha DOS-versio, jossa oli mm. hivenaineita laajemmin. Edelleen Nutrica on kuitenkin käyttökelpoinen antamaan kuvan lautasella olleesta ravinnosta. Lisää tietoja Nutricasta saat Kansaneläkelaitoksen Internet-sivuilta osoitteesta http://www.kela.fi. Anna kohtaan Etsi hakusanaksi Nutrica.

Biomarkkerit
Ravintoaineita voidaan määrittää ihmisen kudoksista kuten seerumista, plasmasta, punasoluista, hiuksista, kynsistä, rasvasoluista tai virtsasta. Näitä kutsutaan biomarkkereiksi. Jokaisella näytemateriaalilla on omat hyvät ja huonot puolensa, jotka on tiedettävä ennen valintaa. Jokaisesta näytemateriaalista voidaan määritys tehdä luotettavasti tai epäluotettavaksi. Tämän ratkaisee näytteenoton ja laboratorioanalyysin huolellisuus ja käytettävä tekniikka.
Herkimmin ruuankulutuksen muutoksiin reagoivat seerumi ja plasma, jotka muuttuvat tunneissa tai päivissä syödyn ravinnon mukaan. Punasolujen pitoisuudet heijastelevat edellisten viikkojen ruuankäyttöä. Hiusten ja kynsien pitoisuudet voivat heijastaa jopa useiden kuukausien ravitsemusta.

Hivenainetutkimuksia kohtaan on vuosien varrella esitetty paljon asiallista ja asiatonta kritiikkiä. Markkinoilla toimii monia huonoja laboratorioita, mutta myös muutama korkeatasoinen laboratorio. Tärkeää on, että hivenainetutkimuksen tekevä laboratorio täyttää korkeat tekniset laatuvaatimukset ja että sillä on sekä sisäinen että ulkoinen laadunvarmistus. MDD käyttää kahta amerikkalaista laboratoriota, joilla molemmilla on paras saatavissa oleva tekniikka ja hyvät sisäiset ja ulkoiset laatukontrollit.

MDD:n kautta saat hivenaineanalyysin kaikista käytettävissä olevista näytemateriaaleista. Lääkäri tai koulutettu luontaisterapeutti auttaa Sinua. Voit myös ottaa yhteyttä MDD:n toimistoon puhelimitse numeroon (09) 622 4424.
Näiltä Internet-sivuilta löydät seuraavien analyysien kuvaukset:

Hiushivenaineanalyysi
Tämä analyysi antaa suuntaa antavan kuvan hivenainetilanteesta kehossa. Se soveltuu hyvin toksisten eli haitallisten alkuaineiden analysointiin. Näistä käytetään usein yleisnimitystä raskasmetallit (elohopea, lyijy, kadmium jne.) Hiusanalyysi kuvaa tavallisesti noin kolmen kuukauden keskimääräistä tilannetta.

Luotettavan hiusanalyysin tekeminen vaatii huolellista näytteenottoa sekä ensiluokkaista laboratoriotekniikkaa, sillä pienetkin epäpuhtaudet sekoittavat tuloksen. Analyysi voidaan tehdä myös halvalla tekniikalla, jolloin tulokset eivät ole luotettavia. Tämä on tullut esiin useissa laboratorioiden laatua vertailleissa selvityksissä. Hiusanalyysiä teetettäessä on syytä varmistua kyseisen laboratorion laadunvarmistuksesta ja tekniikasta.

Analyysi tehdään luonnontilassa olevista hiuksista. Permanentattu, värjätty, valkaistu tai muuten käsitelty hius ei kelpaa. Tällöin on odotettava noin kolmen sentin juurikasvun muodostumista tai käytettävä pubes- eli häpykarvoitusta. Näyte voidaan ottaa MDD:n toimittamien ohjeiden mukaan myös kotioloissa.
Tulosraportin mallin ja tarkemman kuvauksen saat tästä
Hinnat löytyvät tästä

Punasolujen hivenaineanalyysi
Punasolujen hivenaineanalyysi on näytemateriaalista johtuen suppeampi kuin hiuksesta tehtävä, sillä pitoisuudet hiuksessa ovat usein kymmen- jopa satakertaisia vereen verrattuna. Punasolujen analyysi kuvastaa solun sisäistä tilaa, mutta muutaman päivän tai viikon ajanjaksolla. Analyysi tehdään ottamalla normaali verinäyte laboratoriossa, jossa siitä erotetaan punasolut, joista analyysi tehdään.
Tulosraportin mallin ja tarkemman kuvauksen saat tästä
Hinnat löytyvät tästä

Painonhallinta
Jos ihminen syö enemmän kuin kuluttaa, niin ylimääräinen energia varastoidaan rasvakudokseksi mahdollista myöhempää käyttöä varten. Jos myöhemmin ei tule energiavajetta, niin tämä rasva jää pysyvästi kehoon. Painon lisääntyminen on siis syödyn energian ja kulutetun energian väärä suhde.

Painon lisääntymiseen liittyy myös se, että ihmisen perusaineenvaihdunta pienenee. Perusaineenvaihdunnalla tarkoitetaan elimistön toimintojen vaatimaa kulutusta lepotilassa, eli silloin kun ei tehdä muuta kuin maataan paikallaan. Lisääntyvä aktiviteetti kasvattaa lihasmassaa ja nostaa myös peruskulutusta. Kun tulee lisää lihasmassaa, niin se kuluttaa levossakin enemmän kuin rasvakudos, joten lisäämällä liikuntaa, saadaan myös perusaineenvaihduntaa kasvatetuksi.

Painonhallintaan liittyy oleellisesti termi painoindeksi (englanniksi Body Mass Index, BMI). Se saadaan lasketuksi taskulaskimella seuraavasti: paino kilogrammoina jaetaan pituudella metreissä kahteen kertaan. Jos henkilö on painaa 80 kg ja on 180 cm (1,8 m) pitkä tulee painoindeksiksi 80/1,8/1.8 eli 24,7. Kaava voidaan esittää myös muodossa paino/pituuden neliö tai paino/(pituus x pituus). Yksiköksi tulee kg/m2.

Ihannepainon rajoiksi on määritelty 18,5 – 24,9. Täten esimerkkihenkilömme on lähellä sen ylärajaa. On hyvä huomata, että ihannepainon alue on varsin laaja. Tässä tapauksessa alaraja 18,5 tarkoittaa painoa 59,9 kg ja yläraja 24,9 vastaa painoa 80,7 kg.

Ylipainoisten määrä on Suomessakin lisääntynyt. Työikäisistä (25 – 64 -vuotiaat) oli vuonna 1997 FINRISKI-tutkimuksessa painoindeksin 25 alapuolella miehistä vain 32,2 % ja naisista 47,6 % eli kaikilla muilla oli ylipainoa (miehistä 67,8 % ja naisista 52,4 %).

Vuoden 1987 ravitsemussuositukset toteavat ravitsemuksen ja terveydentilan välisistä yhteyksistä mm.: Hyvinvointivaltiolle ominaiset kansanterveysongelmat, kuten sydäntaudit, verenpainetauti ja syöpä, näyttävät suurelta osin johtuvan samoista ravintotekijöistä, varsinkin runsaasta energian saannista sekä rasvan ja suolan käytöstä.

Kansainvälisen asiantuntijaryhmän arvion mukaan keskimäärin 30 – 40 % syövistä olisi ehkäistävissä muuttamalla ravintotottumuksia, lisäämällä liikuntaa ja välttämällä ylipainoa Ruuansulatuselimistön syöpien osalta ehkäistävissä olevien syöpien osuus on jopa 75 %. (Food, nutrition and the prevention of cancer: a global perspective. Washington D.C.: World Cancer Research Fund and American Institute for Cancer Research, 1997).

Suomalaista luettavaa
Suomen kielellä on julkaistu runsaasti ravintoa ja terveyttä käsittelevää kirjallisuutta. Kannattaa käydä paikallisessa kirjastossa tutustumassa. Tähän on koottu joitakin kirjoja, joiden aineistoon olemme MDD:ssä perehtyneet. Lisäksi erilaisia ruokavalio- ja laihdutusoppaita on runsaasti. Niihin MDD ei ota kantaa.

• Ravitsemustiede, (toim. Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa), Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 1999, 630 s.
  
  
• Leena Peltosaari, Hilkka Raukola, Raija Partanen, Ravitsemustieto, Otava, Uudistettu laitos 2002, 304 s.Suomalaiset ravitsemussuositukset, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Komiteanmietintö 1998:7, Edita, 4. painos 1999, 80 s.
  
  
• Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mietintö. Suositukset suomalaisen kansanravitsemuksen kehittämiseksi. Komiteanmietintö 1987:3, Valtion painatuskeskus, 1987, 82 s.
  
  
• Lihavuus, Ongelma ja hoito (toim. Mikael Fogelholm, Pertti Mustajoki, Aila Rissanen, Matti Uusitupa), Kustannus Oy Duodecim, 2. uudistettu painos 1998, 211 s
  
  
• Ympäristöterveyden käsikirja, (toim. Helena Mussalo-Rauhamaa, Jouni J.K. Jaakkola), Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 1993, 199 s.
  
  
• Terveysvaikutteiset elintarvikkeet, ruokaa, lääkettä vai markkinointia? (Toim. Anne Bäcklund, Sari Mäkelä, Risto Santti), Kirjayhtymä, 1998, 181 s.

Sivun alkuun