Osteoporoositutkimus

Osteoporoosi on luuston haurastumis-sairaus, jota esiintyy silloin kun pitkään jatkunut luuston purku johtaa vähitellen luiden heikkenemiseen. Sairaus on salakavala ja saattaa kestää vuosia ennen kuin haurastuvat luut aiheuttavat oireita, kuten luunmurtumia. Katkennut lantio tai ranne on tavallisin osteoporoosin ensioire.
Oletko koskaan huomannut vanhemmalla sukulaisella tai ystävällä pituuden lyhentymistä tai huomattavaa etukumaraa ryhtiä? Nämä ovat tyypillisiä osteoporoosin merkkejä. Erään luuston osat kuten selkärangan nikamat sisältävät runsaasti pehmeää luuainesta, joka haurastuu herkästi. Haurastunut selkäranka voi murtua ja luhistua jo aivan pienestä rasituksesta esimerkiksi kumarruttaessa sitomaan kengännauhoja. Lopulta tällaiset luhistumamurtumat johtavat selkärangan epämuodostumiin ja pituuden lyhentymiseen. Osteoporoosi on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä.
Ihmisen luusto on elävää kudosta, se koostuu soluista joita ympäröi mineraali tukirakenne. Elimistö tekee jatkuvasti tuoretta luukudosta, joka korvaa kuluneet luiden osat. Luuston on laskettu uudistuvan täydellisesti joka 12 vuosi. Lapsuudesta aina 20 ikävuoteen asti luut kasvavat kokoa ja vahvuutta, 20-30 vuoden iässä luusto on vahvimmillaan ja tiheimmillään. 35 ikävuoden jälkeen luuston massa alkaa vähetä, kun luuston purkua tapahtuu enemmän kuin uudistumista. Erityisesti vaihdevuosi-iässä olevilla naisilla tapahtuu huomattavaa luiden haurastumista.

MIKÄ AIHEUTTAA OSTEOPOROOSIN?
Monet tekijät vaikuttavat osteoporoosiin. Pienikokoiset ja laihat naiset, joiden suvussa esiintyy osteoporoosia ovat suurimmassa vaarassa sairastua. Osteoporoosin kehittymiseen vaikuttaa epäsäännölliset kuukautiset, varhain alkanut menopaussi, eräät sairaudet, stressi ja tietyt lääkkeet.
Elämäntavoilla on huomattava merkitys osteoporoosin kehittymiseen. Liikunnan puute, tupakan poltto, liiallinen alkoholin käyttö, epäterveellinen ruokavalio ja eräiden ravintoaineiden puutokset (kuten kalsium, magnesium, hivenaineet, B-vitamiinit ja D-vitamiini), vähäkuituinen ja liikaa sokeria tai fosfaatteja (esim. kolajuomat) sisältävä ruokavalio lisäävät osteoporoosiriskiä.

MITEN OSTEOPOROOSIA VOIDAAN TESTATA?
Osteoporoosin syntyyn vaikuttaa kaksi osatekijää: luumassa ja luuston mikrorakenne. Luumassan mittaamiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä kuten röntgenkuvaus. Luuston mikrorakenteen mittaaminen on ongelmallisempaa. Luusta voidaan ottaa myös kudosnäytteitä (biopsia). Edellä mainitut menetelmät paljastavat luuston haurastumisen vasta siinä vaiheessa kun luustossa on jo tapahtunut vakavia muutoksia.
Viimevuosina myös Suomessa on alettu käyttää luuston kollageeniaineenvaihdunnan biokemiallisia merkkiaineita kuten pyridiniumia ja deoksipyridiniumia, jotka mittaavat luuston purkua (resorptiota). MDD Terveyspalvelut oy, joka edustaa Suomessa amerikkalaista Genova Diagnostics laboratoriota testaa osteoporoositaipumusta mittaamalla näitä kahta merkkiainetta virtsasta. Pyridinium ja deoksipyridinium ovat useiden tutkijoiden mukaan herkempiä osteoporoosin merkkiaineita kuin Suomessa yleisesti käytetyt telopeptidit.
Luuston biokemiallinen resorptioanalyysi mittaa luustossa tapahtuvia muutoksia jo ennen kuin mitään oireita on ilmennyt. Testistä nähdään
- miten paljon luustoa tällä hetkellä puretaan
- onko henkilöllä tulevaisuudessa riskiä saada luun murtumia ja sairastua vaikea-asteiseen luukatoon
- hoitoterapian teho

Virallisen ravitsemuslääketieteen piirissä osteoporoosin hoidoksi suositellaan yleisesti kalkkia, D-vitamiinia ja liikuntaa sekä tarvittaessa hormonikorvaushoitoja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan usein riitä sillä mikroravinteiden tarve vaihtelee nykyisessä elinympäristössämme niin paljon, että muidenkin lisäravinteiden käyttö on perusteltua, erityisesti riskiryhmissä, joita ovat muutkin kuin vanhukset ja sairaat.

Kirjallisuutta
Syventäviä tietoja testistä saat ottamalla yhteyttä MDD:hen tai englanniksi Genovan kotisivuilta
Takaisin hormonisivulle