Ruoka-aineallergioiden testaus (IgE- ja IgG-vasta-aineet)
  Ruuan aiheuttamat yliherkkyysreaktiot ovat yleistyneet nopeasti. Varsinkin lapsilla ruoka-aineallergiat ja muut yliherkkyydet ovat lisääntyneet. Tavallisimpia allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita ovat: viljatuotteet, maito, kala, kananmuna, tomaatti, pähkinät, hedelmät ja vihannekset.
Ruoka-aineyliherkkyydet jaotellaan spesifisiin (tyypillisiin) ja epäspesifisiin (ei-tyypillisiin) yliherkkyysreaktioihin. Ruoka-aineiden aiheuttamat ns. epäspesifit yliherkkyysreaktiot eivät johda vasta-aineiden muodostukseen. Epäspesifejä ruoka-aineyliherkkyyksiä aiheuttavat mm. juustojen, viinien, suklaan ja mansikoiden sisältämät amiinit.
Ruoka- ja ympäristöallergioiden on todettu liittyvän moniin terveydellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat lähes kaikkialla kehossa, vaivat saattavat olla lieviä ruuansulatusongelmia ja suolistotulehduksia tai vaikea-asteisempia, kuten keliakia, niveltulehdukset ja krooniset infektiot.
Allergiat on myös yhdistetty moniin keskushermoston häiriötiloihin, kuten depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen (CFS-syndrooma).
Ruoka-aineallergiat aktivoivat immuunisysteemiä syntetisoimaan ja vapauttamaan soluista reaktiivisia kemikaaleja, kuten histamiinia, sytokiineja, lymfokiineja ja interferoneja. Nämä hormoninkaltaiset aineet vaikuttavat tehokkaasti solujen fysiologiaan, aiheuttaen pitkäaikaisia muutoksia immuuni-, sisäeritys- ja hermostojärjestelmään.
Koska myös kehoon tulleet myrkyt pystyvät aikaansaamaan samantapaisia reaktioita, ruoka-aineallergiat ja kehon myrkytystilat ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia.		  
     
  IHO- JA ALTISTUSTESTIT  
  Monien allergologien mielestä oraalinen ruoka-ainealtistustesti on luotettavin ja herkin testi välittömien ruoka-aineallergioiden toteamiseksi ja kansainvälisesti katsotaan, että ruoka-aineallergiaa ja yliherkkyyttä voidaan pitää varmistettuna vain, jos sen määritys perustuu toistettuun lumevalvottuun kaksoissokkotekniikalla tehtyyn välttämis-altistuskokeeseen. Se on kuitenkin kallis, aikaa vievä ja saattaa olla potilaalle vaarallinen. Lisäksi viivästyneiden yliherkkyysreaktioiden toteamiseksi altistustesti on hankala.
Koska ihotestit mittaavat ainoastaan IgE-välitteisiä reaktioita, niistä ei ole lääkärille apua viivästyneiden yliherkkyysreaktioiden toteamisessa. Ihotestejä pidetään varsin hyvinä IgE-välitteisten kala-, muna- ja vilja-allergioiden tutkimuksessa, kun taas esim. suklaan, mansikan, sitrushedelmien, tomaatin ja lisäaineiden tutkimuksessa ihotestit eivät toimi juuri lainkaan.		  
     
  RUOKA-AINEALLERGIOIDEN TOTEAMINEN ENTSYYMIMÄÄRITYSMENETELMÄLLÄ (ELISA) SEERUMISTA  
  Nykyisin on alettu käyttää yleisesti seerumin vasta-ainemäärityksiä selvitettäessä ruoka-aineallergioita. IgE ja IgG-vasta-aineiden määrittäminen seerumista on turvallinen, edullinen ja herkkä menetelmä ruoka-aineallergioiden toteamiseksi. Siitä on suuri apu sekä IgE-välitteisten että viivästyneiden IgG-välitteisten allergioiden selvittämisessä.
Testi mittaa IgE ja IgG-luokan vasta-aineita ruoka-aineille ja se voidaan ottaa ruokailuajoista riippumatta mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Tarvittava seeruminäyte kestää hyvin kuljetusta pitkienkin matkojen päähän.
Vasta-aineet määritetään entsyymimenetelmällä (ELISA) ja tulokset ilmoitetaan asteikolla 0+ :sta 3+:aan, jossa 0+ tarkoittaa, että vasta-aineita ei ole löytynyt ja 3+ voimakkaasti kohonnutta vasta-ainepitoisuutta. Lukemat 1+ ja 2+ tarkoittavat hieman kohonneita vasta-ainemääriä.
Immuunipuolustuksen vajavuustilat ja tietyt lääkehoidot, ennen kaikkea kortisonilääkkeet, hylkimisreaktioita estävät immunosuppressiiviset lääkkeet ja sytostaatit häiritsevät ruoka-aineyliherkkyystestiä merkittävästi.		  
     
  RUOKAVALION VAIKUTUS YLIHERKKYYTEEN  
  Testi olisi hyvä ottaa ennen kuin on ryhdytty mihinkään ruokavaliomuutoksiin, koska sopimattomien ruokien välttämisen myötä niiden vasta-ainepitoisuudet vähenevät. IgE-vasta-aineiden puoliintumisaika veressä on lyhyt ja ne vähenevät oleellisesti muutamassa viikossa välttämisen myötä. IgG -vasta-aineet vähenevät huomattavasti verestä vasta kuukausien kuluttua siitä kun ruoka-ainetta ei ole syöty. Sopimatonkin ruoka voi siis antaa testissä nollatuloksen, jos sitä on vältetty pitkään ennen verikokeen ottamista. Käytännössä monet potilaat ovat jättäneet sopimattomiksi epäilemiään ruoka-aineita pois ruokavaliostaan jo ennen verikoetta, ja silloin voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä vain senhetkisen ruokavalion sopivuudesta.
On hyvä ymmärtää, että allergian ja yliherkkyyden kannalta täysin takuuvarmasti sopivia ruokia ei ole olemassakaan. Periaatteessa mikä tahansa ruoka-aine voi aiheuttaa joko IgE- välitteisen aidon allergian, IgG-välitteisen viivästyneen "allergian" tai molemmat. Ratkaisevina tekijöinä pidetään sitä kuinka varhain elämässä kyseisiä ruoka-aineita on kohdannut, kuinka usein ja kuinka paljon niitä nautitaan. Ruoka-aineallergioita tai -yliherkkyyksiä sairastavien on todettu olevan muuta väestöä herkempiä saamaan uusia ruoka-aineallergioita. Jos nämä henkilöt nauttivat jotain testin sopivaksi näyttämää ruokaa suuria määriä joka päivä, kasvaa riski, että kehitetään allergia juuri tätä ruokaa kohtaan. Jos esimerkiksi verikoe osoittaa maitotuotteet sopimattomiksi ja maito korvataan soijalla, jota sitten nautitaan päivittäin, riski soija-allergiaan kasvaa. Tämän vuoksi suositellaan usein ns. vuorottelevaa ruokavaliota, jossa samoja ruoka-aineita ei nautita peräkkäisinä päivinä.
GSDL:n ruoka-aineallergiatestiä varten otetaan potilaasta laboratoriossa verinäyte, josta erotetaan seerumi. Seerumiputket toimitetaan MDD:n toimipisteeseen henkilökohtaisesti tai pikapostina. Testi on IgE-analyysin osalta Kela-korvattava.
  
     
  Kirjallisuutta  
     
  Syventäviä tietoja testistä saat ottamalla yhteyttä MDD:hen tai englanniksi Genova Diagnostics:n kotisivuilta
  
  Takaisin Allergia ja immunologia -sivulle  
     
Copyright© MDD Terveyspalvelut Oy 2009